Turvallisuuskomitea
Puolustusministeriö
Eteläinen Makasiinikatu 8
PL 31, 00131 HELSINKI

Puhelin: +358 295 16001
tk@turvallisuuskomitea.fi

mosa

keskiviikko, 08 helmikuu 2017 16:49

Turvallisuus tulee lähelle

Viranomaisten näkökulmasta turvallisuus nähdään yleensä toimintana, jolla kansalaisten turvallisuuden tunnetta pyritään vahvistamaan. Turvallisuuskomiteassa kokonaisturvallisuutta yhteensovitetaan ja kehitetään elintärkeitä toimintoja turvaamalla. Näistä henkinen kriisinkestokyky on lähimpänä turvallisuuden tunteen ulottuvuutta. Kokonaisturvallisuus on viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen yhteistoimintaa. Käytännön tason turvallisuustoimijat vievät strategiat ja toimeenpano-ohjelmat yksilötasolle ja kuntiin. Yhteiskuntamme muodostuu yksilöistä, jotka kukin kokevat turvallisuuden omalla tavallaan. Tämä näkökulma ansaitsee enemmän huomiota ja tänä vuonna päivittyvässä yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa huomioidaankin yksilöiden toiminta turvallisemman yhteiskunnan hyväksi.

Turvallisuuden tunteelle on tilausta. MTS:n vuosittaisessa kyselyssä 59% vastaajista näki Suomen ja suomalaisten elävän turvattomammassa maailmassa seuraavan viiden vuoden aikana. Turvattomuuden tunne on parantumisestaan huolimatta (65% v. 2015) vallitseva olotila kyselyyn vastaajien enemmistön parissa. MTS:n tutkimuksessa huomio keskittyy perinteisempiin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin uhkiin jo kysymyksenasettelusta lähtien.

Arkisempiin turvallisuuden tuntoihin keskittynyt tutkimus ”Turvassa?  Kansalaisturvallisuuden tila Suomessa” kuvaa kansalaisten turvallisuutta sekä yhteiskunnan turvallisuutena että turvallisuuden tunteena. Viranomaiset eivät komeile kansalaisten turvallisuutta tuovien tekijöiden top 5:ssä. Sieltä löytyy perhe ja läheiset, oma asunto/koti, toimeentulo/raha, terveys ja työpaikka. Viranomaisten tehtävänä on varmistaa tällaisten ihmisen perustarpeiden olemassaolo, saatavuus ja turvallisuus yhdenvertaisesti kaikille Suomessa asuville.

Turvallisen yhteiskunnan rakentaminen

Turvallisuuskomitean tehtävänä on yhteensovittaa ja kehittää kokonaisturvallisuutta, joka on suomalainen varautumisen malli. Viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen yhdessä tekemän varautumisen ohella myös kansalaisilla on enenevässä määrin oma tehtävänsä turvallisen yhteiskunnan ja elinympäristön luomisessa. Vuonna 2014 vain 1% vastaajista ei pitänyt Suomea turvallisena maana, mutta turvattomuuden tunne on ainakin vaikuttanut saaneen lisää sijaa suomalaisten mielissä viime vuosien maailmanpoliittisten jännitteiden, kansainvälisen terrorismin ja Euroopan lähialueilla jatkuneiden konfliktien vuoksi. Myös Suomen turvallisuuden peruspilaria, läntistä kumppanuutta ja eurooppalaista yhtenäisyyttä kohtaan nostetaan epäilyksiä. Näiden epäilysten luomisen tarkoituksena on horjuttaa luottamusta suomalaiseen yhteiskuntaan.

Viranomaiset näkevät yksilöt kansalaisina, joiden vapaata ja itseisarvoista elämää viranomaisten tulee edistää ja tukea. Trollitilien, vaihtoehtoisten faktojen ja viihteellistyvän median ristiaallokossa kamppailevan yksittäisen kansalaisen apuna on onneksi edellä mainituista tekijöistä koostuva vankka perusturva. Turvallisuuden kokemus vahvistuu vaivihkaa ja sen rakentaminen on aikaa sekä taitoa vaativaa käsityötä. Viranomaisilla on apunaan kansalaisten vahva luottamus erityisesti kansalaisille näkyvimpiin kokonaisturvallisuuden toimijoihin. Uusimman poliisibarometrin mukaan ”99 % vastaajista luottaa palo- ja pelastustoimeen melko tai erittäin paljon. Seuraavaksi eniten suomalaiset luottavat hätäkeskusten toimintaan (94 %), poliisiin (96 %), rajavartiolaitokseen (92 %), tulliin (91 %) ja puolustusvoimiin (88 %).”

Viranomaisilla on mahdollisuus rakentaa turvallista yhteiskuntaa tämän, kansainvälisesti vertaillen varsin poikkeuksellisen, luottamussuhteen varassa. Turvallisuuden tunnetta horjuttamaan pyrkivien tulee saada viranomaisilta selkeäsanainen ja totuuteen pohjautuva viesti, sillä epäilyn ja harhaluulojen siemenet itävät epäselvän viestinnän jättämissä tyhjiöissä. Esimerkiksi poliisi on tehnyt viime vuosina hienoa työtä rohkaistessaan eri poliisilaitoksia ja poliiseja viestimään sosiaalisessa mediassa.

Kansalaiset elastisuuden asialla

Otsikossa ei viitata suomalaiseen rap-artistiin, vaan yksilön henkiseen kriisinkestävyyteen, resilienssiin. Henkinen kriisinkestävyys on yksi yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista, joita yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa määritetään. Strategiassa henkisellä kriisinkestävyydellä tarkoitetaan ”kansakunnan kykyä kestää turvallisuustilanteiden aiheuttamat henkiset paineet, selviytyä niiden vaikutuksilta ja nopeuttaa kriiseistä toipumista”. Henkinen kriisinkestävyys on kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan, sen toimijoihin ja toisiinsa. Yksilön henkisessä kriisinkestävyydessä ilmenee elastisuutta, henkistä kriisinkestävyyttä tai lähes synonyymisesti käytettyä resilienssin termiä on kuvattu myös sanalla sitkeys, josta onkin melko lyhyt matka sisuun.

Suomessa on paljon sosiaalista pääomaa, joka näkyy ihmisten avuliaisuutena, luottamuksena, kunnioituksena ja sitoutuneisuutena. Sosiaalinen pääoma kuitenkin jakautuu epätasaisesti eri väestöryhmien välillä. Sosiaalista pääomaa ei voida kehittää viranomaisten käskemänä. Kansalaisten keskinäinen luottamus syntyy arkisissa teoissa yksilöiden välillä. Laveasti katsottaessa oven avaaminen, hymyily ja tervehtiminen ovat tekoja luottamuksen edistämiseksi ja siten turvallisuuden tunteen lisäämiseksi.

Toisenlaista arkista turvallisuustekoa kansalaiset osoittivat joulukuussa 2016 tapahtuneen Imatran ampumistapauksen tragedian yhteydessä. Twitteriin perustettu valetili ryhtyi levittämään tapahtumasta valheellista tietoa. Vastatoimena viranomaiset ja yksittäiset kansalaiset ryhtyivät yksi kerrallaan pysäyttämään näitä valheita ja onnistuivatkin rajoittamaan valetilin toiminnan. Virka-ajan ulkopuolella poliisin resurssit eivät ymmärrettävästi suuntaudu sosiaalisen median valvontaan, mutta kyseiset aktiiviset kansalaiset luottivat suomalaiseen yhteiskuntaan ja valheiden levittämisen sijasta ryhtyivät levittämään totuutta.

Neljäs sektori mukaan yhteiskunnan turvallisuuden rakentamiseen

Vapaiden yksilöiden osallistaminen kokonaisturvallisuuteen vaatii myös kokonaisturvallisuuden toimintamallin elastisuutta. Viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen yhteistoiminta voi perustua virallisiin sopimuksiin ja paikallisten toimijoiden keskinäiseen luottamukseen ja tuntemiseen. Tunteminen edellyttää yhdessä tekemistä ja samojen tavoitteiden jakamista. Kansalaisten osallistuminen vaatii erilaisia tapoja osallistua turvallisen yhteiskunnan tekemiseen. Järjestöt ovat keskeisessä roolissa kansalaisten osallistamisessa. Kansalaisten mukaansaaminen turvallisen yhteiskunnan rakentajiksi mahdollistuu erilaisten toimintamallien ja konkreettisten työkalujen avulla. 112 Suomi -mobiilisovellus ja SPEK:n kotitalouksien omavaraisuutta edistävä 72 tuntia -konsepti ovat hyviä esimerkkejä kansalaisia voimauttavista ja osallistavista ratkaisuista. Mikä olisi turvallisuusalan AirBnB tai Uber, joka tekee jokaisesta kansalaisesta turvallisuustoimijan?

Turvallisuuskomitea järjestää SuomiAreenalla maanantaina 10.7. paneelikeskustelun, jossa pohditaan kansalaisten turvallisuuden kokemuksen lisäämistä - aktiivisilla viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten kokonaisturvallisuuden teoilla.

 

Korkeakouluharjoittelija Viljami Hätönen

Turvallisuuskomitean sihteeristö

 

Yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivittämistä voit seurata Twitterissä @Tkomitea ja aihetunnisteella #YTS2017 sekä Turvallisuuskomitean sivustolla www.turvallisuuskomitea.fi.

FaLang translation system by Faboba

tk footer valk

 

 

Turvallisuuskomitea
Puolustusministeriö
Eteläinen Makasiinikatu 8
PL 31, 00131 HELSINKI

Puhelin: +358 295 16001
Telefaksi: 09 160 88244

Yhteydenotot: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.